keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

ONGELMA JA SEN (mahdollinen) RATKAISU

ONGELMAN AIHEUTTAJA
 RATKAISU

Lyhyt kertaus: Rymyhän ei kiinnitä Hugeen nykyään mitään huomiota iltarutiinien aikana. Saattaa välillä tulla vähän nuuhkuttumaan Hugoa, ihmettelemään matolaatikkoa tai torakoita tai jotain vastaavaa. Pentuaikojen jälkeen ei ole enää haukkunut, yrittänyt napsia tai tassuttanut. Joskus saattaa jonkun lelun/luun tuoda Hugolle tai vastaavasti käydä hakemassa pois, jos ollaan kehdattu tarjota isoveikalle haisteltavaksi joku hänen tavaransa. Ja joskus tosiaan pistää itsensä maate veikan viekkuun, mikä on varsin söpö näky

Sitten itse asiaan: Coco taasen on ihan toinen juttu, mikä on täysin ymmärrettävää, koska eihän neiti ikinä aiemmin ole ollut missään tekemisissä tällaisen pienen ja puhisevan piikkipallon kanssa. Alkuun Cocoa pelotti Hugo, jossain vaiheessa yritti kovasti kutsua leikkimään ja sen jälkeen on useimmiten yrittänyt näykkiä sekä haukkuu, jos Hugo vähänkään näyttää elonmerkkejä. Cocon haukkuminenhan tietenkin saa Hugon puhisemaan ja poksumaan, ja tämä taas saa sitten Cocon kiihtymään entisestään ja oravanpyörä on valmis. En ole varma, onko Coco ihan vain innoissaan vai liittyykö siihen kiihtymiseen myös ripaus pelkoa - luulisin, että vähän molempia.

Hugohan katsotaan aina iltaisin, joskus aika myöhäänkin, joten naapureiden takia tuota haukkumista ollaan kielloin yritetty kitkeä pois, mutta ei ole ottanut homma tuulta purjeisiinsa. Nyt Coco on lisäksi ottanut tavaksi tuoda aina palloa miehekkeelle tämän ollessa Hugon kanssa ja jos häneen ei kiinnitetä huomiota, alkaa komentaminen. Lähinnä naapureita säästääkseemme olemme sitten tässä antaneet periksi - ei ehkä olisi kannattanut. Olen yrittänyt ehdottaa, että jos vaikka katsottaisiin Hugo joskus aiemmin, mutta ei se vaan meinaa aina onnistua näiden töiden ja miehekkeen salikäyntien takia (treenaa päästäkseen pelastusopistoon eli ihan hyvän syyn takia siellä ravaa yhtenään, vaikka se välillä kieltämättä meikäläistä ketuttaa). Ollaan yritetty ottaa Hugo vasta Cocon sammahdettua petiin, mutta kas vain, saman tien kun Hugon kaapin ovi aukeaa ja Hugon äänet kantautuvat neidin korviin, ilmestyy tämä kärppänä pallon kanssa lähettyville.

Pari päivää sitten tajusin että ei hemmetti, kongithan ovat meillä nykyään ihan turhan panttina kaapissa, kun en niitä uskalla näille jättää kotoa lähtiessäni - voisi aikamoinen tappelu syntyä ilman vahtijaa, Coco on nimittäin hankkinut itselleen uuden ammattinimikkeen: varas. Ja Rymy edelleen tyhmänä, kaiken lisäksi, kantaa ne omat luunsa ihan Cocon nassun eteen, jonka jälkeen omistajuus vaihtuu salavaivihkaan ja seuraavan hetken pölhö sitten vinkuu neidin vieressä säälittävästi, kun ei saa enää luihin/leluin koskea. Eikä ole vieläkään ottanut opikseen...

Maanantaina annoin sitten ekaa kertaa molemmille pakastimessa käyneet maksamakkarakongit siinä vaiheessa kun Hugo otettiin kaapistaan ja voi Cocoa, neiti ei yhtään tiennyt miten päin olisi ollut! Olisinpa ottanut videokuvaa. Toisaalta Hugo olisi kiinnostanut ihan vietävästi, mutta samoin kongi, jota ei voinut tietenkään jättää vartioimatta. Coco on yleisesti ottaen syömispuuhissa aina Rymyä nopeampi paitsi mitä kanankoipiin sekä kongiin tulee - näissä Rymy on verraton ykkönen. Rymyhän siis söi omansa ja meni sen jälkeen kärkkymään Cocon kongia täsmälleen samaan tyliin kuin Coco aina. Tässä tapauksessa Coco oli vieläpä ensin kongin saatuaan kärkkinyt Rymyn kongia ja jättänyt omansa täysin ilman huomiota, eli oli senkin takia niin jäljessä. Koirien elämä on välillä tajuttomaton monimutkaista. Yhdessä vaiheessa Coco jopa seuraili Hugoa kongi suussaan, kun ei sitä tosiaan voinut minnekään Rymyn takia jättää :D Coco lopulta rauhoittui olkkarin petiin herkkuaan syömään ja annettiin neidin syödä sitä hetki, vaikka Hugo olikin hetkeä aikaisemmin viety kaappiin. Lopulta se haettiin pois, vaikkei tyhjä vielä ollutkaan - ihan vain sen takia, että neiti ymmärtäisi että se kongi kannattaa tyhjentää silloin kun siihen mahdollisuus on.

Tiistaina sama homma ja kas vain, tällä kertaa Coco tajusi jutun juonen välittömästi. Ei tainnut kertaakaan tulla Hugon luokse häsläämään sähläämään, vaan söi rauhassa konginsa tyhjäksi. Täytyy nyt varmaan toistaa tämä sama homma joka ilta, vielä kun mieheke sen tänäänkin muistaisi jos Hugon ajoissa ottaa - itsehän olen tietenkin töissä yhdeksään... pitää ehkä jättää lappu :)

Tämä taasen todistaa sen, että kyllä ihminen keinot keksii halutessaan, kun vaan vähän viitsii yrittää - en edelleenkään voi ymmärtää, saati hyväksyä niitä, jotka koiran saapuessa talouteen antavat lemmikkisiilinsä pois alta ja jo etukäteen. Rymy on elävä todiste siitä, että pennusta asti totutettuna koira kyllä oppii näkemään näinkin pienen vipeltäjän ikään kuin laumansa jatkona, ei uhkana tai saaliina. Ja vaikka meille joskus tulisikin vanhempi koira, joka ei yhteistä sävelmää Herra Ärtsyn kanssa löytäisi, Hugo ei siltikään lähtisi meidän taloudestamme mihinkään tuollaisen syyn (lue: laiskuuden) perusteella. Kuten sanottu, keinot löytyy kyllä. Olihan meilläkin alkuunsa Hugolla oma aitaus kaapin edessä, mutta koiran saapuessa, modifoitiin kaappi uuteen uskoon molempia otuksia ajatellen, vaikka olisihan se ehkä toki ollut helpomaa heivata Hugo uuteen osoitteeseen ja sillä selvä. Hui, tekee muuten pahaa jo pelkkä ajatus... en kyllä pystyisi! Syyllisyys söisi elävältä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti