lauantai 17. marraskuuta 2012

VILLIÄ MENOA feat TOTO

Meno on ollut meillä hetkittäin tosi villiä, välillä taasen varsin seesteistä. Tässä näkee niin hyvin, miten kaksi koiraa vievät - ainakin näin alkuhuuman aikana - toisiltaan energiat. Pihalta kun tullaan riehumasta, molemmat heittäytyvät sohvalle tai petiinsä raajat ojossa ja ottavat unta kuuppaan. Harmi ettei olla saatu, ainakaan vielä, otettua päivällä kuvia noista leikkihetkistä.

Mitään pahaa ei ole kotona tehty vaikka pojat ovat muutaman tunnin kolmena päivänä olleetkin yksin, jos ei lasketa sitä torstain kakkakasaa, joka odotti meikäläistä sievässä läjässä kylppärin oven edessä. Epäilen edelleen, että tekijä oli Rymy - se oli se kasan ulkonäkö, haju ja siisteys. Totolla kun on ollut vatsa hetkittäin löysemmällä, eikä ihme. Toto on joka päivä onnistunut iloisesti syömään osan myös Rympän iltaruuasta (aamusafkan Rymy syö nykyään yllättävän nopeasti), Rymyllä kun on tapana iltaisin haahuilla sinne tänne, ja epäilenpä Toton syöneen vähintään pariin otteeseen extramäärän dentastixejä + muita herkkuja, joita pojille on tarjottu. Rymyllä ei näytä olevan minkäänlaista tarvetta puolustaa syötäväänsä, vaikka leikkiessään tomerasti koko ajan yrittää Totoa pompottaa ja Toto sen sijaan on niin nopea liikkeissään, vaikka kuinka yritetään vahtia :D

Itse asiassa, ensimmäinen kerta, kun kuulin Toton edes murisevan kunnolla oli kun Rymy yritti tulla liian lähelle hänen lihaisaan luutaan kylppärissä. Toisen kerran murinaa kuultiin, kun yritettiin tuoda tuollainen oikean kissankokoinen posliinikissa takaisin olkkariin pöydälle. Toto pelkäsi otusta niin, että murisi ja haukkui, mitä ei pahemmin tee edes Rymyn kanssa leikkiessään vaikka Rymy räksyttää kuin pieni chihuahua, ja ihan tärisi. Vietiin otus suosiolla takaisin piiloon O___O

Rymy ei yhtään ymmärtänyt mille Toto haukkui tuolloin, kävi itse pällistelemässä tuttua kissaa ja vähän lipaisemassakin. Niin, ja tässä eilen Rymy itse asiassa säikähti aika pahasti, kun taas kerran meni liian lähelle Totoa tämän syödessä jotain pientä herkkua. Toto ärähti niin, että Rymy vinkui sen jälkeen lähemmäs minuutin. Paljon ei hempatiaa Rympälle meiltä herunut, vaikka toisaalta, onhan se ihan ymmärrettävää ettei Rymy puhu aina ihan samaa koirakieltä muiden kanssa, kun on tottunut olemaan yksin eikä koskaan ole tarvinnut mitään jakaa tai omaansa suojella. Tässäkään tapauksessa Rymy ei nimittäin yrittänyt ottaa Totolta herkkua, vaan lähinnä haisteli sitä, mutta olisi vaan kannattanut pysyä kauempana... Rymy enemmänkin antaa omat herkkunsa pois. Näin se teki jo Nummelassakin Romeon tavatessaan, kantoi tälle kaikki omat herkkunsa ihan suosiolla.

Yhden melkein-sydänkohtauksenkin ehdin kärsiä tässä eilen: Toto nimittäin kolautti leikin tiimellyksessä jalkansa niin että vinkaisi ja hetken ontui. Ohihan se meni, mikään kohta ei aristanut koskettaessa, ei aiheuttanut mitään reaktiota pojassa, mutta kyllä se silti säikäytti. Onneksi ei käynyt hassusti, huh.
Anyways. Ekat yöt meni pojilta ns. paikkaa hakien, mutta nämä pari viimeistä ovat noudattaneet tiettyä rutiinia. Illalla Toto menee vieraspetiin, Rymy omaansa ja yöt nukutaan siihen asti kunnes iskee joko pissahätä tai nälkä. Tänään mm. heräsin vaeltavien tassujen ääniin ja herätin miehekkeen, meillä kun on yhteinen vapaapäivä, pissattamaan koirat kanssani. Päästän siis välillä pojat erikseen pihalle, että saavat rauhassa tehdä asiansa ja onnistuu helpommin kun on kaveri mukana, vaikka Rymppä kyllä aika hyvin muistaa (sisällä) Toton läsnäollessa oppimansa käskyt ja aika hyvin Totokin on sisäistänyt meidän rutiinit näin lyhyessä ajassa. Osaa hienosti odottaa vuoroaan pihalle, toisin kuin Rymy joka vinkuu ja haukkuu oven takana, saaden täten komentamalla Toton useimmiten palaamaan takaisin sisään. Kuvittelin, että kello on varmaan kolme yöllä ja kas vain, herätyskelloni pärähti soimaan. Kello oli siis varttia vaille 7, eli pojat eivät olleet heränneet pissalle, vaan aamupalalle. Ei muuta kuin uusintapissatus safkan jälkeen, olisi siinäkin päästy helpommalla jos olisi katsonut kelloa...

Ollaan välillä lenkitetty poikia erikseen, ihan jo senkin takia, että saa Toto välillä olla rauhassa ilman, että joku on kiinni niskavilloissa tai jyrsii jalkoja 24/7. Sillä välin kun miehekke viihdytti Totoa pihalla, minä kävin Rympän kanssa lenkillä ja alkumatka oli kyllä niin jähmeää ja vinkumista, kun olisi pitänyt päästä heti takaisin kotiin. Kyllä on Totokin vähän ihmetellyt kun on Rymy jäänyt kotiin, muttei ihan yhtä paljoa.

Niin, ja jostain syystä mun tekee koko ajan mieli kirjoittaa Totoro, koska silleen me tuota poikaa kutsutaan aina kun ei otusta itseään puhutella. Rymppä ja Totoro, siinä meillä vasta parivaljakko. Kyllä mä vaan enemmän ja enemmän kallistun sen puoleen, että Rympälle täytyy saada kaveri. Ja mieluiten pentu. Allergisia oireita ei niinkään tule niin kauan kun muistetaan siivota ja se nyt mun mielestäni on aika pieni hinta maksettavaksi.

Nämä kuvat ovatkin jo vilahtaneet facessa, mutta laitetaan nyt pari tännekin. Sieltä niitä löytyykin sitten lisää :) Ollaan saatu todistusaineistoa siitä, että kyllä se Rymy nätistikin osaa olla, katsokaa vaikka:
 
Mutta nyt, me jäädään odottelemaan vieraita! Ihan kohta, noin tunnin sisään, pitäisi nimittäin ilmestyä seuraamme Coco-neiti emäntänsä kera. Jännä nähdä miten tapaaminen menee - sisko varmaan lähtee Toton kanssa lenkille treffien alkuvaiheesssa, vaikka sitä en yhtään epäile etteikö Toto olisi näistä kahdesta se, joka tarvittaessa osaa käyttäytyä. Toivottavasti Rymykin oppii tästä kokemuksesta jotain... ja vielä parempaa olisi, jos Cocolla ja Rymyllä löytyisi yhteinen sävel ja Rymy saisi harjoitella ensi vuonna muutaman kuukauden toisen koiran kaverina olemista. Tekisi meidän pojalle varmasti erittäin hyvää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti