keskiviikko 14. marraskuuta 2012

RYMY & TOTO: THE ULTIMATE FIGHTER/S

Tässä eilen ja tänään on opittu monta pientä juttua. Kuten se, että Rymy on tosiaan tosi ihan hirveä rymynaattori ja Toto aika vieraskorea, lutuinen poitsu, jolla on toki omat metkunsa. Toto, Rymyn veli, siis saapui meille eilen illalla Jyväskylästä miehekkeen kyyditsemänä - oli matka kuulemma sujunut mukavasti takakontissa, piece of cake! Käytiin heti ihan pieni kävelylenkki molempien poikien kanssa ja siinä missä Toto käveli nätisti miehekkeen rinnalla, vähän vierasta paikkaa arastellen, mulla oli taas remmissä höyryjuna, jonka olisi koko ajan pitänyt olla siellä missä veljensä ja mieluiten perseessä kiinni. Voi häpeän huokaus... Käveltiin sitten aikas monta metriä toisia edellä, ahem.

Koko illan Rymy touhotti Toton kyljessä, ei hetken rauhaa suonut ellei pakotettu - pihalla Toto pari kertaa ärähti Rympälle ihan kunnolla ja samoin tänään aamulla vähän pisti toista ruotuun. Leikit on muutenkin just sen näköisiä, ja kuuloisia, ettei aina edes tiedä onko se leikkiä, mutta tiedänhän mä toisaalta, että whippeteillä noi leikit näyttää välillä hurjilta. Molemmat ovat ottaneet nyt mut turvakseen pihalla, eli jos toinen kiusaa, siitä tullaan kertomaan (eli pyöritään mun jaloissani ikään kuin olisi turvassa, tätä tekivät siis molemmat) kyynelsilmin.

Tällaisen kuvan sain napsaistua, ennen kuin akku loppui - tiivistää kaiken niin kauniisti: Toto ihan rauhassa katselee et mitähän keittiössä tapahtuu ja Rymy persuksissa kiinni...

Eilen illalla toistui tosiaan koko ajan sama kaava; kun Toto rauhoittui syömään jotain iänikuista puruluuta, Rymy olisi halunnut juuri SEN luun. Jos Toto koski johonkin leluun, Rymy olisi halunnut juuri SEN lelun (tulee jotenkin oman pikkusiskoni pentuajat mieleen?). Jos Toto tuli syliin, Rymykin olisi tahtonut juuri SIIHEN syliin. Rymyn mielestä Toton tyhjän ruokakupin nuoleskelu oli kivempaa, Totosta Rymyn ruokien syöminen oli vielä kivempaa... Aamulla hetken seisoin keittiössä niin, että molemmat pojat saivat rauhassa syödä ruokiaan mutta siinä vaiheessa kun Toto oli valmis ja Rymy aloitti sen normaalin "ei mua nyt enää kiinnosta, mitäs tuolla on?" -rutiininsa, niin en pahemmin estellyt. Jos vaikka oppisi syömään ruokansa ilman tunnin väliaikoja.

Rymppä ajoi hetkittäin itsensä illalla niin kierroksille, että oli pakko lopulta alkaa kunnolla puuttumaan sen tekemisiin; Rymy joutui mm. jäähylle, joka kerta kun teki jotain kiellettyä, eli ei siis saanut mennä ottamaan lelua/luuta Totolta vaan piti antaa toisen olla rauhassakin. Pariin otteeseen yritti jopa nylkyttää, tosin taisi velikin kerran tai kaksi antaa samalla mitalla takaisin... miehet. Rymy on vielä niin pölhö, että aikansa kiusaa ja kiusaa ja kiusaa, eikä ollenkaan ymmärrä, että Totolla on kykyä antaa kahta kovemmin takaisin - halutessaan. Toto kun nyt vaan meinaa olla luonteeltaan aika alistuvaa tyyppiä, eikä hermostu juuri mistään. Sitten kun pihalla Toto pisti haisemaan niin jo vain vinkui meidän poika surkeana, kun "nyt toi tekee sitä mitä mää tein enkä mää kestä kun se on miljoona kertaa vahvempi, mamma, byääää!" Eilen illalla Totolla ei vielä pahemmin häntä heilunut, paitsi hetkellisesti, mutta tänään pihalla se vispasi jo ihan täysiä :)

Mitäs muuta? Ah, niin. Yöllä Toto kyllä selkeästi ymmärsi ettei sänkyyn ole lupa tulla, mutta yritti kuitenkin - kun lopulta tajusi, että sieltä joutuu aina alas, vaihtoi taktiikkaa ja istui lattialla mun vieressä, pää sängyssä (samalla hypnotisoinnilla yritti myös siskoani käännyttää, mutta koska Rymy seurasi Totoa ihan koko ajan, ei herunut lupaa sängylle). Alkuun meillä oli kaksi petiä makkarissa, Rymyn omalla paikallaan ja Totolle tarkoitettu Henkan puolella, mutta lopulta raahasin vieraspedin omalle puolelleni että sai Toto siinä jatkaa tuota ovelaa taktiikkaansa. 

Muutenkin, niin kauan kun Rymy kävi kierroksilla, oli Toton peti täysin Rymyltä rauhoitettu ja onnistui parhaiten kun oli siinä käden ulottuvilla. Sen verran se auttoi, että Toto sai halutessaan olla rauhassa, mutta loppujen lopuksi näky vaihteli vähän väliä. Pojat eivät millään meinanneet rauhoittua, olivat molemmat välillä Rymyn pedissä, sitten molemmat omissaan, sen jälkeen toinen toisensa pedissä, sitten taas yhdessä Toton pedissä ja sitten kun alkoi sohvalle juoksentelu niin sitten puhalsin pillin poikki ja makkarin ovi meni kiinni. Sitten rauhoittuivat molemmat ja nukkuivatkin hetken, ennen kuin alkoi sama ralli. No, minä heräsin ihan pirteänä vähän yli kuusi - oli vähän sama tunne kuin joskus pentuna jouluaamuisin :D

Siskon kameralla saadaan varmaan tänään parempia kuvia, kun laturi löytyi vihdoinkin. Omastani tosiaan loppui akku heti, joten yritin sitten saada pari kuvaa kännykällä ja no, laatu on juuri sen mukainen...
 
Lopulta Rymy tosin meni omaan sänkyynsä - sohvallakin jos löhötään yhdessä niin Rymy on yleensä jalkojeni päällä tai ns. "omassa tilassaan" niin että juuri ja juuri osuu, eli pedissä oli vissiin liian ahdasta Rympän mielestä.

Mua muuten nauratti siinä vaiheessa kun Rymy aloitti normaalin univinkumisensa, sellaista jännää uikutusta/ulinaa/vinkumista/ääntelyä, kuulostaa omaan korvaan vähän niinkuin laulamiselta ja Totohan hätääntyi ihan kun viereisestä pedistä tolleen vingutaan. Kävi jopa tarkistamassa tilanteen. Mut hei, tekee Toto jotain mitä Rymy ei koskaan tee; en nimittäin ole ikinä kuullut koiran röyhtäisevän yhtä kovaa kuin mitä Toto eilen. Hyvä ettei mulla sydän pysähtynyt.

Huomionarvoista on myös se, että istun tässä koneella syömässä, eikä kukaan kerjää jaloissani. Voiko tämä olla totta? :O (Tilanne saattaa muuttua kun Rymppä havaitsee mulla mandariinin, vai mikä satsumi tuo nyt onkaan. Rymy nimittäin tykkää niistä tooosi hirveästi.) Eikun oho, kyllä Toto näköjään sohvalta ahkerasti tarkkailee sekä mua että noita leikkikentän lapsia... ja nyt kuuluu jo vinkumista. Voi poikaa.

Hetki tämän jälkeen vinkuminen loppui ja sohvalta alkoi kuulua kahden koiran unituhinat, kai sitä nyt väsyttää kun yöllä ei nukuttakaan! Tänään tehdään niin, että jätetään pitkä aamulenkki tuosta syystä väliin, riehutaan vaan pihalla niin paljon kuin sielu sietää sekä mennään pienelle kävelylle siskon ja poitsujen kera ja sitten illalla mennään miehekkeen kanssa parempi lenkki. Huomenna meinaan päivällä yrittää lähteä molempien kanssa, joko yhdessä tai erikseen - tod näk erikseen, ettei Toton tarvitse kestää tota hullua 24/7 mut katsoo sitten millä tuulella Rymy oikein on... vaiks toisaalta vois kyllä tehdä tosi hyvää Rymylle jäädä kotiin hetkeksi ilman Totoa.

Aamuruuan jälkeen Toto teki muuten hienosti kakat takapihalle, mutta Rymyn tiukan tuijotuksen johdosta pissaaminen vissiin unohtui ja hetken kuluttua lattialle ilmaantuikin aikamoinen lammikko - voin kertoa, että pentu-Rympän (silloin iiihan pentunahan sillä viimeksi on käynyt vahinko) ja ison Toton pissalammikkojen kokoero on aikamoinen. Onneksi on tuo muovimatto, tämän takiahan se osittain valittiin ettei noi vahingot kaada maailmaa - se, sekä iso lattiarätti. Poitsu kannettiin ulos ja nyt olen jo oppinut huomaamaan pissa-signaalin! Toto ei nimittäin tajua mennä takaoven eteen, vaan menee etuovelle kiertelemään vähän niinkuin lenkille pitäisi lähteä.

Että sellaista. Ton meidän pienen aamukävelyn jälkeen jatkuikin sitten painimatsi hännät heiluen, huh huh. Joku meistä vielä päätyy sairaalaan tän viikon aikana, sen verran villiä menoa :D

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti