sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

TOP 05 KOIRARODUT

Eli seuraavaksi lista niistä koiramerkeistä(kuten Puolisko sanoisi),
jotka mieluusti ottaisin, sikälimikäli allergiat vaan sallisivat:

Thanks, Google!

(Listan vitosina kiikkui kaakkui airedalenterrieri, basenji sekä, bostoninterrieri, mutta listalle valikoitui lopulta...)

05
SAMOJEDINKOIRA
http://koti.mbnet.fi/tuulen/jkl2009SU/ropitSU.htm
Samojedinkoira on hyvin seurallinen ja ystävällinen koira ja sillä on voimakas tarve kuulua laumaan. Rotu on erittäin sosiaalinen ja tulee toimeen erinomaisesti myös samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Se sopii erinomaisesti lapsiperheeseen, mutta suurten voimiensa vuoksi sitä ei voi antaa pelkästään lasten vastuulle. Samojedi on melko itsepäinen, mutta taitavalla koulutuksella ja motivoinnilla voi tämänkin rodun kanssa saavuttaa hyviä tuloksia, mutta luonnehan on alun alkuaan melko yksilöllinen. Kyseessä on aktiivinen koira ja alkuperäisen käyttötarkoituksen huomioiden ei ole ihme, että samojedi tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Samojedi ei viihdy yksin. Se seuraa omistajaansa joka paikkaan.
lähde: wikipedia.com

Niin kauan kuin vain pystyn muistamaan, olen aina halunnut samojedin. Kun olin aivan pieni, naapurissa asusti tällainen valkoinen karvapuuhka ja jotenkin aina oletin sen olevan samojedi, enkä vieläkään tiedä varmasti. Koiralla oli tapana räkyttää kuin sodassa, mutta kai se sitten oli se kauniin valkoinen ulkonäkö ja kompakti koko, joka minut hurmasi.

04
MÄYRÄKOIRA
http://www.showdognet.com/imatra2003/43.jpg
Mäyräkoiran luonne vaihtelee hieman rodusta riippuen. Kaikkien mäyräkoirien tulisi olla rauhallisia, reippaita ja itsevarmoja. Mäyräkoirien yksilölliset erot luonteessa voivat olla suuria, jääräpäisyyttäkin löytyy! Mäyräkoiran käytöstä ohjaa aina riistavietti, mistä syystä niitä ei kannata pitää irti ilman valvontaa.

Vahtikoirana mäykky toimii ilmoittavana koirana melko hanakastikin, mutta ei yleensä puolusta aluetta.
Mäyräkoira on monipuolinen metsästys- ja harrastuskoira.

Hyvällä lapsuudenkaverillani (josta itse asiassa näin jostain syystä unta viime yönä) löytyi näitä kaksi kappaletta, joskin olivat karkeakarvaisia möykkymäykkyjä ja no, siinä sitä näiden karvaisten kavereiden sielun elämää tuli seurattua välillä varsin tiiviisti. Hurmaavia otuksia, joilla pienestä koostaan huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - on luonnetta vaikka muille jakaa. Mitään pahaa sanottavaa en muista, joten ei sitä paljoa voi olla :D

03
SILEÄKARVAINEN NOUTAJA 
http://www.tierfotograf.com/galerien/1396/044288_flat-coated-retriever-77704,36.html
Sileäkarvainen noutaja on myönteinen ja ystävällinen, minkä se osoittaa eloisalla hännällään. Se on myös aktiivinen ja sählääminen on tavallista. Se sopii mihin vaan harrastukseen vetoonkin mutta sillä ei ole vetoviettiä joten se voi jolkotella vieressä. Suojeluun se ei sovi, sillä tällä rodulla ei ole vahtimisviettiä. Se on on hyvin mielyttämisen haluinen. Flatti ei juurikaan hauku. Se sopii hyvin seuralaiseksi ja lapsiperheisiin. Noutaminen on sen vaistoissa, eikä sitä tarvitse erikseen opettaa. Se tulee myös periaatteessa hyvin toimeen toisten koirien kanssa mutta se ei ole yhtä sosiaalinen kuin esimerkiksi kultainen noutaja. Flatti saattaa myös pullistella, mutta se ei ole tappelunhaluinen. Se on hyvin leikkisä. 

Näiden kohdalla taustalla on ihan oikea tarina; rakkauteni tätä rotua kohtaan juontaa nimittäin juurensa isäni ex-naisystävästä, jolla näitä ihaanuksia oli laumallinen. Niin paljon kuin kyseisestä ihmisestä pidin ja välitin, välillä on vaikea muistaa miltä hän näytti, mutta näiden koirien ulkonäön (jokaisen eroavaisuudet) muistan varmaan ikuisesti. Olen aina sanonut, etten ikinä ottaisi mitään kultaistanoutajaa yms, mutta nämä noutajat kyllä veivät sydämeni. Ellei tätä hellyyttävää ja vauhdikasta laumaa olisi ollut, en ehkä vieläkään ymmärtäisi miten erilaisilta neljä "samannäköistä" rodun edustajaa osaavat näyttää tai miten suuria niiden väliset luonne-erot tosiaan voivat olla. Väittäisin, että vaikka aina olen pitänyt koirista, nämä ihaanudet olivat se viimeinen pisara, fuel to my fire, niin sanotusti. Ulkonäöltään todella kauniita ja luonteiltaan mitä ihanampia, unelmakoiria!

02
GALGO aka ESPANJANVINTTIKOIRA

http://www.cachorrosdeperros.es/galgo-espanol-s52.php
Espanjanvinttikoira on luonteeltaan epäluuloinen, mikä johtuu rodun alkukantaisuudesta. Se tarvitsee aikaa uusien asioiden hyväksymiseen, mutta se kiintyy perheeseensä hyvin voimakkaasti. Vieraita kohtaan se on varautunut, mutta ei aggressiivinen. Arvokas ja pidättyväinen, osoittautuu kuitenkin metsästystilanteissa erittäin energiseksi ja eloisaksi.

Vinttikoiria olen ihasttelut aina, mutta galgo on itselleni rotuna aivan uusi ja eksoottinen, jotenkin järkyttävän kaunis ja lumoava. Minkäänlaista omankäden kokemusta rodusta ei tietenkään ole, joten listalleni tämä valikoitui ihan lukemani sekä ulkonäkönsä (että historiansa, että asemansa) perusteella. Vaikka kyseisistä koiruuksista olenkin ahminut tietoa tässä lähiaikoina ihan tajuttoman paljon, ehkä silti voimakkaimmin on jäänyt mieleen kotihoitokoira Suerte - taisin jopa kyynelehtiä lukiessani postausta, jossa kerrottiin Suerten löytäneen vihdoinkin Omaan Kotiinsa. Toisaalta, Espanja on jo pidemmän aikaa ollut todella lähellä sydäntäni, että ehkä sinänsä tämänkin rodun sinne eksyminen, oli vain ajankysmys. Outoa muuten siinä mielessä, että en -ainakaan vielä- pahemmin perusta greyhoundeistakaan kun ovat niin paljon whippetejä isompia.

01
WHIPPET
Ihanteellinen seuralainen. Kotioloihin ja urheilulliseen ympäristöön hyvin sopeutuva.
Whippet on luonnostaan ihanteellinen seuralainen; helppohoitoinen ja mukautuvainen, voisipa sanoa että mukavuudenhaluinenkin. Sille on tyypillistä, että kotona sisätiloissa sitä ei juuri huomaa, mutta ulkoillessa se on vauhdikas ja leikkisä. Whippet ei paljoa hauku, sillä ei juuri ole vahtimistarvetta ja se on erittäin siisti sekä lähes hajuton koira lyhyen turkkinsa ansioista.
LUONNE Lempeä, kiintyvä, tasainen.
Ihannewhippet on kuin ihmisen mieli; sille ei tarvitse korottaa ääntään, se ymmärtää omistajan toiveet pienestäkin vihjeestä ja sopeutuu erilaisiin tilanteisiin helposti. Whippetit tulevat keskenään hyvin toimeen sukupuolesta riippumatta ja siksi niitä usein onkin isompi lauma samassa taloudessa.
Whippetin lempeys näkyy sen tavassa mukautua omistajansa toiveisiin. Whippet viihtyy yleensä oman ihmisensä lähellä nukkuen kainalossa peiton alla tai maaten sohvalla mahdollisimman lähellä. Whippet ei missään nimessä ole tarhakoira tai ulkokoira, koska se kaipaa läheistä suhdetta omaan ihmiseensä.
Whippet ei koskaan saa vaikuttaa pelokkaalta tai onnettomalta. Se on rauhallinen ja luottavainen vieraita ihmisiä kohtaan. 

Tämä rotumääritelmä on osaltaan syy siihen miksi päädyttiin italiaanon sijasta whippetiin. Vielä on vaikea sanoa päteekö nämä seikat varmuudella Rymyyn (mukavuudenhaluinen poitsu ainakin on, ihan niinkuin omistajansakin!), pentu kun vielä on, mutta kyllä meikäläisen silmään näyttäisi siltä, että suhteellisen lähelle osuu.

Ykkösenä whippet on listallani ehkä siksi, että haaveissa on saada Rymylle leikkikaveri, enkä osaa ajatella ottavani mitään muuta rotua juuri nyt. Yhden koiran perusteella on vaikea sanoa miksi whippet on "juuri minulle sopiva" ja löytyy kyllä hetkiä jolloin sitä toivoisi omistavansa hieman ns. miellyttämisenhaluisemman ja varsinkin siis vanhemman otuksen, mutta silti tämä rotu vaan yksinkertaisesti tuntuu omalta ja oikealta. Samassa paketissa kaikki, mitä koiralta halusinkin ja vielä vähän enemmän. Kauneutta, luonnetta, vauhtia ja aimo ripaus villiä menoa ja meininkiä - puhdasta huumoria (eiköhän tuo yllä oleva kuva kerro kaiken tarpeellisen, hah).

2 kommenttia :

  1. Voi miten kiva kuulla Suerten tehneen vaikutuksen. :) Galgoja suositellaan täältä suurella sydämellä! Harva asia voittaa sen pakahduttavan onnen tunteen, jonka saa kun vain katsookin koiraansa. Sitä samaa, joka ikänsä on nukkunut betonilla ja nyt heiluttaa häntäänsä unissaan sohvalla. Nämä ansaitsisivat niin paljon parempaa, jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella! :) Suerten kuulumisia lukiessa tuli kyllä monesti sellainen olo, että "sitten joskus tulevaisuudessa" olisi ihanaa saada samanlainen kaveri meidänkin perheeseen meikäläisen allergioista huolimatta - no, eihän sitä tiedä, voihan niin joskus vielä tapahtuakin. Mutta koska ainakaan vielä en uskaltaisi edes yrittää, osittain tämän vähäisen koirakokemuksen perusteella, olen sen sijaan jakanut ahkerasti mm. teidän blogin linkkejä eteenpäin, että ihmiset saisivat enemmän tietoa asiaan liittyen. En varmastikaan ole ainoa joille nämä otukset tulevat ihan uutena juttuna, valitettavasti :/

      Poista